keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Ecuadorin presidentti nöyryyttää julkisen alan työntekijöitä



Opintomatkamme toisena päivänä pääsimme tutustumaan Eugenio Espejo –sairaalaan. Se on maan suurin julkinen sairaala, jossa on 340 vuodepaikkaa ja lisäksi kiireellisiä tapauksia varten 60 vuodepaikkaa. Sairaalan 35 erikoisalueella työskentelee 260 lääkäriä, 350 sairaanhoitajaa sekä 400 perushoitajaa, jotka huolehtivat kuukausittain 26.000 potilaasta. 
Potilaat ovat maan köyhimpiä, jotka ei ole työsuhteen puolesta vakuutettuja tai joilla ei varaa hankkia yksityistä sairasvakuutusta. Hoitohenkilökunta on sitoutunut tarjoamaan vähävaraisille yhtä laadukasta hoitoa kuin varakkaammillekin. Henkilökunta korosti että tämä ei ole köyhäinhoitoa vaan kaikille kuuluva oikeus. Toisaalta sairaalan ammattiliiton puheenjohtaja, tohtori Almanes painotti, että laadukkaat palvelut edellyttävät reiluja työoloja. Ongelma on se, ettei lääkäreillä ole ollut oikeutta järjestäytyä eikä neuvotella työehdoista vuoden 2008 jälkeen, jolloin nämä perusoikeudet poistettiin presidentti Correan hallinnon lakimuutoksella. Kansainvälisesti edistyksellisenä pidetty vasemmistolainen presidentti on jatkuvasti kasvattanut valtaoikeuksiaan. Yksi esimerkki tästä ovat presidentin asetukset, jotka käytännössä ovat murentaneet julkisen alan työntekijöiden työelämän perusoikeudet.
Näiden asetusten nojalla on mm. viimeisen seitsemän vuoden aikana irtisanottu 60.000 julkisen alan työntekijää. Pöyristyttävintä irtisanomisissa on ollut se, että presidentti lähetti työpaikalle aseistettuja sotilaita ja poliiseja, jotka vaativat työntekijöitä allekirjoittamaan ”pakolliset, vapaaehtoiset irtisanomisilmoitukset” – kuten asetuksessa kirjaimellisesti määrätään.
Toinen Correan politiikkaa kuvaava esimerkki käynnistyi kaksi vuotta sitten. Lääkärit aloittivat taistelun lakia vastaan, joka kriminalisoi lääkärin toiminnan tapauksissa, joissa potilas kuolee hoidon aikana. Siitä seuraa 3-5 vuotta vankeutta. Protesti hoidettiin niin, etteivät potilaat joutuneet kärsimään. Keinona käytettiin massairtisanoutumisia. Ne alkoivat pienistä sairaaloista ja levisivät koko maahan. Laajaa huomiota liike sai tiedotusvälineissä ja kansalaisten keskuudessa tempauksella, jossa lääkärit ripustivat symbolisesti valkoiset takkinsa sairaalan ulkopuolelle, mutta jatkoivat työtään sairaalassa irstisanoutumisestaan huolimatta. Tämä uhkavaatimus toimi, ja hallitus joutui ainakin tässä vaiheessa perääntymään.
Ammattiylpeys ja ammattietiikka näkyivät selvästi kierroksellamme henkilökunnan asenteessa. Meille suomalaisille ay-aktiiveille oli järkytys kuulla, että toimillaan hallitus on kyseenalaistanut julkisen sektorin työntekijöiden ihmisarvon ja moraalin.
Eila Pelttari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti