Kiitos ja kumarrus!

Opintomatka on loppusuoralla ja kotimatkalla ollaan. Tässä vielä matkalaisten mietteitä näkemästään ja kuulemastaan:

Päällimmäiseksi Tuula Bruunin mieleen jäi huikean tietomäärän lisäksi ihmisten äärimmäinen ystävällisyys, kohteliaisuus ja iloisuus. Turismipäivien kohokohta oli Cotopaxi-tulivuoren valloitus. Kiipeäminen 4875 metrin korkeuteen oli henkilökohtainen voitto. Käynti parlamentissa oli myös vaikuttava kokemus. Iso kiitos SASKin aluekoordinaattorille Patriciolle, joka väsymättä ja hymyillen jaksoi olla kanssamme koko matkan. Kiitos myös muille matkanjärjestäjille.

Leo Leppäkoski toteaa lähtökuopissa Quiton lentokentällä matkan olleen mielenkiintoinen ja erilainen. Tuskin tulee koskaan enää samanlaista matkaa omalle kohdalle. Kyllä rautatieläisten kannattaa kuulua JHL:ään!

Sinikka Ahoselle matka oli antoisa, vaikkakin Ecuadorin järjestöllinen ja valtiollinen rakenne on hyvin sirpaleinen ja vaikeasti ymmärrettävä. Sen opin tältä matkalta, että mikään ei ole yksiselitteistä. Hienoa, että ulkoistaminen kunnissa on lopetettu. Kiitos matkanjärjestäjille ja osallistujille. Uskon, että annoimme myös sisarliitoillemme uskon paremmasta tulevaisuudesta.

Kristiina Valonen-Yilmazin mielestä on hyvä huomata, että kotimaassa ovat asiat hyvin. Joskus todellisuudet eivät kohtaa ja kuulijan on luotava oma kuvansa tarinoista.

Hannele Ollia eri asiayhteyksissä esille tulleet numerotiedot hämmentävät. Erityisesti lämmitti kuitenkin mieltä SASK:n aluekoordinaattori Patricion viesti Ecuadorissa tarvittavasta kehitysavusta: ”Ei rahaa vaan tiedon ja kokemusten vaihtoa.” Viva JHL/SASK!

Raija Vuori-Lehkonen ja Pauli Rytkönen ihastelivat paikallisten ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta. Alkupäivien ohjelma olisi voinut olla hieman kevyempi. Cotopaxin valloitus oli upeaa säästä huolimatta. Tulkki ja muut oppaat olivat hyviä.

Eila Pelttarin matka ylitti odotukset. Hyvin laadittu ohjelma, hieno kulttuuri, luonto ja ystävälliset ihmiset tekivät matkasta ainutlaatuisen. Saimme hyvän kuvan ay-liikkeestä, julkisen sektorin ongelmista sekä hallituksen toimista niin hyvässä kuin pahassa. Lapsityötä on saatu vähennettyä, korruptiota kitkettyä ja vähävaraisten koulutusolosuhteita parannettua. Sen sijaan julkisen sektorin työntekijöiden kuten opettajien ja lääkärien kohtelu järkytti pohjoismaiseen ay-toimintaan tottunutta.

Päivi Lilleberg halusi esittää kiitokset mahtavalle porukalle. Hyvähenkisessä porukassa huumori kukki ja asiantuntijuutta löytyi!

Teksti: Eveliina Petälä

Hyvinvointihavaintoja matkan varrelta

Opintomatka on tuonut paljon uutta tietoa kauniista Ecuadorista, mutta yhtä aikaa se on herättänyt vähintään saman verran kysymyksiä yhteiskunnasta ja hyvinvoinnista. Työsuojelun näkökulmasta turvallisuus ja hyvinvointi pohdituttavat. Tilastot ja keskiarvot kertoisivat vain yhtä totuutta tässä tuhannen erilaisen totuuden maassa, joten tyydyn omiin havaintoihini.

Ecuador muodostuu 24 kansallisuudesta, jotka asuvat eri puolilla aivan eri tyyppisiä olosuhteita Andien rinteillä, Amazonin viidakossa, alankoalueella rannikolla ja Galapagoksen saarella. Korkeuserot ja ilmastot vaihtelevat suuresti, vaikka maa sijaitseekin päiväntasaajalla.

Vauraus jakaantuu epätasaisesti, eikä vähimpänä syynä ole tilastoluvuista huolimatta suuri työttömyys ja epävirallisten työntekijöiden suuri osuus, 52 % koko työväestöstä. Eipä ihme, että kaupustelija voi maantiellä vaikka gorillapuvussa myydä hedelmiä ohikulkijoille.

Julkisen sektorin toimintaa kuvaa rahoituksen puute, ja työtulojen verotus on vasta aloitettu. Ay-liikkeellä ei ole voimaa julkisella sektorilla, kun työntekijöistä vain 3% kuuluu ammattiliittoon.

Työturvallisuus ei ulkopuolisen silmin ole tärkeyslistalla kärjessä. Paikallinen sanonta ”Kukaan ei kuole aattona” kertoo kohtalonuskosta ja koetuista vaikuttamismahdollisuuksista. Rakennustyömailla ei näy kaiteita eikä suojaimia, hitsarille suojalasit ovat haitta, ja liikenne on suomalaisin silmin hurjaa – erityisesti jalankulkijoiden henki on varsin usein vaarassa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulee vastaan liikenteessä yli oman tarpeen.

Ecuadorissa on paljon hyviä asioita, joista meidän kannattaisi oppia. Viiden minuutin venyvä käsite odotusajoissa ja stressaamaton suhtautuminen aikataulumuutoksiin olisi terveellistä meillekin. Yhteisöllisyys on itsestäänselvyys, ja perhe ja suku ovat hyvin tärkeitä. Ihmiset ovat ystävällisiä ja leppoisia. Työtä voidaan tehdä joka päivä, mutta toisaalta työ voidaan perustellusta syystä keskeyttääkin – jos vaikka kaverit pyytävät mukaan pelaamaan jalkapalloa.

 Teksti: Tuula Haavasoja

Unelmana yksi laaja julkisen sektorin keskusliitto

Opintomatkalaisilla oli loistava tilaisuus vierailla julkisen alan kansainvälisen liiton PSI:n Ecuadorin toimistossa. Siellä meillä oli mahdollisuus keskustella mm. JHL:n ja SASKin yhteisesti rahoittaman ay-oikeushankkeen koordinaattorin Veronica Montúfarin kanssa. Veronica kertoi hankkeen tähän astisista saavutuksista ja tulevaisuuden näkymistä.

Hanke käynnistyi vuonna 2012 tutkimuksella, jossa analysoitiin vuonna 2008 muutettua perustuslakia. Muutoksella lisättiin mm.  presidentin valtaoikeuksia. Tämä koitui kohtalokkaaksi julkisen sektorin työntekijöille ja käynnisti mm. massairtisanomiset. Liittojen päättäjät ovat saaneet koulutuksessa tietoa tutkimuksen tuloksista ja suunnitelleet toimia, miten vastata hallituksen politiikkaan.

Nykylain mukaan virkasuhteessa ja työsuhteessa olevat työntekijät ovat eri lainsäädännön piirissä. Virkasuhteessa olevilla ei ole järjestäytymis-, neuvottelu- eikä lakko-oikeutta. PSI:n jäsenliitot tavoittelevat tilannetta, jossa kaikki julkisen alan työntekijät olisivat työsuhteisia ja siten työlainsäädännön piirissä. Tämä takaisi kaikille julkisen alan työntekijöille järjestäytymis- ja neuvotteluoikeudet. Hallitus puolestaan haluaa kaikki työntekijät virkasuhteisiksi.

Jotta julkisen sektorin työntekijät pystyvät saamaan äänensä kuuluviin, tarvitaan parempaa yhteistyötä ja vahvempia julkisen alan järjestöjä. Kaksitoista PSI:n jäsenliittoa ovatkin perustaneet yhteisen koalition. Mukana on työntekijöitä kadunlakaisijoista, vesi- ja jätealan työntekijöihin sekä lääkäreihin. Suuri haaste julkisen alan liittojen yhteistyölle on, että maahan on perustettu rinnakkainen julkisen sektorin keskusjärjestö. PSI:n jäsenliitoilla ja uudella julkisen sektorin keskusjärjestöllä on erilainen näkemys hallituksen politiikasta.

Yhteensä 40.000 julkisen sektorin työntekijää on järjestäytynyt ammattiliittoihin. Näistä 12.000 kuuluu PSIn jäsenliittoihin. Julkisella sektorilla työskentelee yhteensä noin 650.000 työntekijää. PSI:n jäsenliittojen  unelmana on luoda yksi laaja julkisen sektorin keskusliitto. Suurin haaste on luoda keskusteluyhteys uuden julkisen sektorin keskusjärjestön kanssa ja sitä kautta saada voimaa julkisen sektorin työntekijöiden ay-oikeuksien  puolustamiseksi.

Ensi vuonna hankkeessa on tarkoitus luoda tarkkailujärjestelmä, jonka avulla seurataan sekä julkisten palveluiden toimivuutta käyttäjien näkökulmasta että työntekijöiden perusoikeuksien toteutumista. Järjestelmällä pyritään  saamaan selville työelämän rikkomukset, jotta ne voidaan viedä kansainvälisen työjärjestö ILO:n ja Amerikan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn. ILO ei ottanut vuoden 2013 työkokouksessaan käsittelyyn Ecuadorin julkisen alan työntekijöihin kohdistuneita ay-loukkauksia. PSI on päättänyt tukea Ecuadorin liittoja, jotta ay-loukkaukset tulisivat käsittelyyn kesällä 2014. PSI vetosi myös Suomen ay-liikkeeseen, jotta se tukisi tätä prosessia.

Yhteenvetona hankkeen koordinaattori Veronica  Montúfar painotti, että nykyisessä työntekijöille vihamielisessä toimintaympäristössä suuri saavutus on se, että PSI:n jäsenliitot ylipäätän ovat vielä pystyssä ja ovat kyenneet muodostamaan yhteisen koalition oikeuksiensa puolustamiseksi.

Teksti: Eveliina Petälä ja Liisa Mery

Despierta – Herätkää!

Kolmantena päivänä meillä oli mahdollisuus tavata julkisen sektorin ammattiliittojen edustajia. Irtisanottujen työntekijöiden liiton puheenjohtaja Dieqo Cano kertoi, että hänet sanottiin irti vuonna 2008 öljyalalta, koska hän arvosteli julkisesti hallituksen harjoittamaa epäoikeudenmukaista ja ihmisoikeuksia loukkaavaa politiikkaa.

Julkisen alan ammattiliitoilla  ei ole neuvotteluoikeutta eikä lakko-oikeutta. Yksityisten alojen ammattiliittojen toiminnan murtaminen alkoi jo  90-luvulla silloisen uusliberalistisen hallituksen toimesta. Tällä hetkellä järjestäytymisaste julkisella sektorilla on kuusi prosenttia ja yksityisellä sektorilla kaksi prosenttia.

Julkisalan irtisanotut työntekijät perustivat oman Irtisanottujen työntekijöiden liiton vuonna 2011. Ramiro Gverrero ja irtisanottu lääkäri Norma Moncayo (kuvassa) kertoivat meille liiton toiminnasta. Liiton tavoitteena  on herättää keskustelua hallituksen harjoittamasta epäoikeudenmukaisesta politiikasta. 

Ramiro Gverrero kuvaa irtisanottujen työntekijöiden tuntemuksia seuraavasti:  DESPEDIDOS (irtisanotut), DESESPERADOS (epätoivoiset), DESPROTEGIDOS (suojattomat), DESILUSIONADOS (toivottomat).

Teksti: Hannele Olli ja Kristiina Valonen-Yilmaz

Ecuadorin presidentti nöyryyttää julkisen alan työntekijöitä

Opintomatkamme toisena päivänä pääsimme tutustumaan Eugenio Espejo –sairaalaan. Se on maan suurin julkinen sairaala, jossa on 340 vuodepaikkaa ja lisäksi kiireellisiä tapauksia varten 60 vuodepaikkaa. Sairaalan 35 erikoisalueella työskentelee 260 lääkäriä, 350 sairaanhoitajaa sekä 400 perushoitajaa, jotka huolehtivat kuukausittain 26.000 potilaasta. 

Potilaat ovat maan köyhimpiä, jotka ei ole työsuhteen puolesta vakuutettuja tai joilla ei varaa hankkia yksityistä sairasvakuutusta. Hoitohenkilökunta on sitoutunut tarjoamaan vähävaraisille yhtä laadukasta hoitoa kuin varakkaammillekin. Henkilökunta korosti että tämä ei ole köyhäinhoitoa vaan kaikille kuuluva oikeus. Toisaalta sairaalan ammattiliiton puheenjohtaja, tohtori Almanes painotti, että laadukkaat palvelut edellyttävät reiluja työoloja. Ongelma on se, ettei lääkäreillä ole ollut oikeutta järjestäytyä eikä neuvotella työehdoista vuoden 2008 jälkeen, jolloin nämä perusoikeudet poistettiin presidentti Correan hallinnon lakimuutoksella. Kansainvälisesti edistyksellisenä pidetty vasemmistolainen presidentti on jatkuvasti kasvattanut valtaoikeuksiaan. Yksi esimerkki tästä ovat presidentin asetukset, jotka käytännössä ovat murentaneet julkisen alan työntekijöiden työelämän perusoikeudet.

Näiden asetusten nojalla on mm. viimeisen seitsemän vuoden aikana irtisanottu 60.000 julkisen alan työntekijää. Pöyristyttävintä irtisanomisissa on ollut se, että presidentti lähetti työpaikalle aseistettuja sotilaita ja poliiseja, jotka vaativat työntekijöitä allekirjoittamaan ”pakolliset, vapaaehtoiset irtisanomisilmoitukset” – kuten asetuksessa kirjaimellisesti määrätään.

Toinen Correan politiikkaa kuvaava esimerkki käynnistyi kaksi vuotta sitten. Lääkärit aloittivat taistelun lakia vastaan, joka kriminalisoi lääkärin toiminnan tapauksissa, joissa potilas kuolee hoidon aikana. Siitä seuraa 3-5 vuotta vankeutta. Protesti hoidettiin niin, etteivät potilaat joutuneet kärsimään. Keinona käytettiin massairtisanoutumisia. Ne alkoivat pienistä sairaaloista ja levisivät koko maahan. Laajaa huomiota liike sai tiedotusvälineissä ja kansalaisten keskuudessa tempauksella, jossa lääkärit ripustivat symbolisesti valkoiset takkinsa sairaalan ulkopuolelle, mutta jatkoivat työtään sairaalassa irstisanoutumisestaan huolimatta. Tämä uhkavaatimus toimi, ja hallitus joutui ainakin tässä vaiheessa perääntymään.

Ammattiylpeys ja ammattietiikka näkyivät selvästi kierroksellamme henkilökunnan asenteessa. Meille suomalaisille ay-aktiiveille oli järkytys kuulla, että toimillaan hallitus on kyseenalaistanut julkisen sektorin työntekijöiden ihmisarvon ja moraalin.

Eila Pelttari

Positiivisella mielellä Atlantin yllä, jalat turvoksissa uutta ja innostavaa kohti!

JHL:n 12 hengen opintomatka Ecuadoriin on käynnistynyt. Vuorokauden kestäneen matkan aikana pohdittiin odotuksia matkan suhteen. 

Päivi Lillebergille on tärkeä varmistua JHL:n osallistumisen merkityksestä Andien alueen kehitysyhteistyökohteissa. Pitkän matkanteon vaivan palkitsevat tapaamiset myös paikallisten ay-toimijoiden kanssa.

Tuula Bruunin tärkein motiivi on halu tutustua erilaiseen kulttuuriin, ay-liikkeeseen ja ihmisiin. Maasta saa varmasti kokemuksia, joita voi palattua jakaa muiden kanssa kotimaassa.    

Raija Vuori-Lehkonen on tyytyväinen siihen, että vihdoinkin pääsee tutustumaan SASKin toimintaan ”paikan päällä”. 

Tuula Kiander odottaa monipuolisia keskusteluja ja pohti, mitä ecuadorilaiset mahtavat kysyä JHL:n aktiiveilta. Kuten hän sanoo: ”jos ajatteluni rajat ovat maailmani rajat, niin mitä ajatuksia rajoille tulo nostaa esille: avartuuko ajatteluni, maailmani?” 

Eila Pelttari totesi että kansainvälisyys ja solidaarisuus on omassa toiminnassa moottori, joka antaa voimavaroja arjen edunvalvontatyöhön. 

Kristiina Valonen-Yilmazia kiinnostaa Etelä-Amerikka ja ylipäätään ihmisten tasavertainen ja oikeudenmukainen kohtelu niin meillä kuin muualla. 

Hannele Olli haluaa nähdä, miltä JHL:n kehityshankkeet näyttävät paikan päällä – tämä oli tilaisuus jota ei voinut ohittaa.

Jatkoa seuraa – pysy kanavalla!

SASKista ja sen työstä voit lukea osoitteessa: www.sask.fi